Aukkoarkkitehtuuri
Rakennusten keskellä kulkee pystysuora valokuilu, joka toimii samalla ilmanvaihtona, kellotornina ja seremoniallisena akselina.
Kansallinen ylpeys
Jokaisella oruunilla on syntymästään suuri, käden mentävä aukko pään yläosan läpi. Sen elävää reunaa kutsutaan elinkehäksi. Kruunuaukko näkyy nimissä, lipussa, uskonnossa, tervehtimisessä, vaatetuksessa, arkkitehtuurissa ja kansallislajissa.
Tutustu kruunuaukon anatomiaan ja tapakulttuuriin →Rakennettu ympäristö
Oruunin arkkitehtuuri perustuu valoon, tuuleen, onttoihin rakenteisiin ja ympyrään. Rakennukset eivät vain suojaa säältä: ne soivat, hengittävät ja osallistuvat seremonioihin.
Rakennusten keskellä kulkee pystysuora valokuilu, joka toimii samalla ilmanvaihtona, kellotornina ja seremoniallisena akselina.
Ontot tornit viritetään eri säveliin. Myrskyllä pääkaupunki soi kuin valtava urku, mikä on vaikuttavaa mutta vaikeuttaa nukkumista.
Asunnot kiertävät yhteistä pyöreää pihaa. Huoneiden ovet sijoitetaan niin, ettei kenenkään kruunuaukkoon synny suoraa läpivetoa.
Hallinnon keskus koostuu kahdesta sisäkkäisestä renkaasta. Ulompi käsittelee politiikkaa, sisempi numeroita, eikä niiden väliin saa jättää kuitteja.
Rannikon pyhäköt keräävät merisumua avoimiin kupoleihin. Valo hajotetaan tuhansiksi renkaiksi lattialle.
Sillat rakennetaan kaarista, jotka jatkuvat veden alla täydeksi ympyräksi. Näkyvä osa on vain puolet rakenteesta ja kolmannes budjetista.
Ovet ovat korkeita mutta kapeita, ja niiden yläosassa on erillinen pyöreä tila koristekehille. Vieraat osuvat siihen jatkuvasti otsallaan.
Kiviseinissä on tuhansia pieniä läpivientejä, jotka muuttavat tuulen paineen sisätilojen ilmanvaihdoksi ja toisinaan kokoushuoneiden vihellykseksi.
Jokaisessa julkisessa rakennuksessa tulee olla vähintään yksi kulkureitti, jossa koristekehä ei osu ovenpieliin. Uudet rakennukset on lisäksi suunniteltava niin, että vähintään 14 prosenttia päivänvalosta kulkee jonkin tarkoituksellisen aukon kautta.